Blogi

Tervetuloa lintujen maailmaan


 

03/2014 Maaliskuu

Marjaanan juhlahetki, hän oli hoitanut merikotkaa marraskuusta asti ja vihdoin 5.3 koitti vapautuksen aika.

Tyylikästä ilmakävelyä vastatuuleen.

Siivet kantavat, kaveri lensi noin 300m ja laskeutui jäälle ihmettelemään uutta ympäristöä.

11/2013 Marraskuu

PETOVIHA

Marraskuisena lauantai-iltana Korhosen Olli toi Suonenjoelta MERIKOTKAN hoitoon lintutarhalle. Kotka oli saatu päivällä kiinni, se oli pystynyt lentämään matalalla lyhyitä matkoja, mutta sitten voimat olivat huvenneet. Eläinlääkäri Jussi Aalto tutki linnun alustavasti ja sen oikeassa siivessä havaittiin vamma.  Merikotka sai oman yksiön lintutarhalta ja sunnuntaina se oli syönyt jo puolikkaan kirjolohen. Maanantaina päästiin eläinlääkäri Tuomo Tuulen luokse tutkimuksiin. Kotka röntgenkuvattiin ja epäilyt vamman synnystä varmistui. Kaveria oli ammuttu, oikeassa siivessä näkyi pyöreä reikä, jonka ympärys oli tulehtunut. Toinen hauli oli aiheuttanut murtuman ulnassa siiven yhdessä luussa. Onneksi luutuminen oli alkanut ja siiven asento on hyvä, joten sitä ei lastoitettu. Kymmenen päivän antibiootti kuuri aloitettiin heti ja nyt toivotaan linnun kuntoutuvan vapautuskuntoon. Kaveri tarvitsee aikaa, jotta paino saadaan nousemaan sen omaan sarjaan. Nyt komea ilmestys painaa vain 2,75 kiloa, mikä on naaraslinnulle vähän. Tulevien kuukausien aikana painon pitäisi nousta 4-6 kilon välille.

Merikotka oli myös rengastettu, soitin rengastustoimistoon ja kaverin tiedot selvisivät nopeasti. Vieras on lähtöisin pohjoisesta, Sodankylästä, missä se on rengastettu pesäpoikasena 9.6.2008 Seppo Ojalan toimesta. Naaras on siis viisivuotias ja juuri sukukypsä, toivottavasti se pääsee myös joskus lisääntymään.

Komeaa lintua katsellessa ei voi kuin ihmetellä mikä saa ihmisen sitä ampumaan. Onko metsästäjä kateellinen sen saalistustaidoille tai ylväälle ulkomuodolle. On surullista, että nykypäivän kehittyneessä Suomessa on edelleen ihmisiä joiden ajatusmaailma loppuu haulinkantaman päähän. Periytyykö petoviha äidinmaidossa, vai mikä sitä edelleen ruokkii. Todennäköisesti merikotkaa on ammuttu jossakin Pohjois-Savossa, sillä vammat ovat sen verran pahat, ettei se olisi jaksanut pohjoisesta mansikkapitäjään lentää. Saalistus loukkaantuneella siivellä ei ole onnistunut ja siksi linnun kunto on heikentynyt, apu tuli viime hetkellä. Metsästysrikoksista annetut tuomiot ovat aivan liian lieviä, samat rikoksentekijät voivat jatkaa puuhiaan kuten ennenkin. Pikkukylissä nämä henkilöt varmasti tiedetään, mutta kynnys ilmiantoon on edelleen liian suuri. Tästä metsästysrikoksesta tehdään poliisille tutkintapyyntö, liian harvoin tihutyöntekijät löytyvät. Aina kannattaa kuitenkin asia saattaa viranomaisten ja suuren yleisön tietoon. Toivottavasti joskus valistus kantaa hedelmää ja kaikki petoeläimet saisivat elää arvoistaan elämää, ilman kaikkitietävän ihmisen vainoa.

t. Olli&siipiveikot

Tutustuminen uuteen yksiöön.

Eläinlääkäri Tuomo Tuuli aloittaa loukkaantuneen siiven tutkimisen.
 

Loukkaantuneesta kohdasta ajetaan höyheniä pois.

Merikotkan työväline.

Molemmat siivet tunnusteltiin.

Rauhallisena röntgen pöydällä.

 

10/2013 Syyskuu vei papukaijat sisätiloihin

Syyskuun puolivälissä katkesi lämmin kesä. Koillistuuli toi kylmän ilmamassan etelään ja niinpä lintutarhan äänekkäät kaverit papukaijat siirtyivät sisätiloihin. Osaa niistä pääsee katsomaan sisätiloihin talvitarhaan, mutta kaikkia suosikkeja ei talviaikaan ole nähtävillä. Vanha papukaijatalo on tiloiltaan liian pieni yleisövierailuihin. Monien suosikit, harmaapapukaija PACO ja Iloinen tanssityttö valkokakadu KAIJA ovat nähtävillä taas kevään koittaessa.

Syksyn tapahtumiin kuuluu myös WWF:n kanssa järjestettävä Öljyisten lintujen pesukoulutus. Keväin ja syksyin järjestettävä koulutus on suosittu ja vapaaehtoisia on koulutettu jo noin kuusituhatta mahdollisen öljyonnettomuuden varalta. Toivottavasti heitä ei koskaan tarvita tositoimissa.

Syksyn erikoisin vieras tuli Venäjältä, Kuopion Petoselta löytyi kesäkuun lopulla nälkiintynyt heikossa kunnossa oleva outo haukka. Lintu määritettiin AAVIKKOHAUKAKSI, sillä oli Venäläiset haukkatarhan renkaat jaloissa.( Jännä yhteensattuma on, että myös edellinen viisi vuotta sitten löytynyt Aavikkohaukka löytyi myös Kuopiosta Venäläiset metsästyshaukan renkaat jaloissaan.) Lintu oli istunut mattotelineen päällä, josta se saatiin helposti kiinni. Lintu oli muutaman päivän hoidossa Tarja Ahvenaisella, josta se toimitettiin Ähtärin eläinpuistoon jatkohoitoon. Siellä haukka toipui hyvin Makkosen Pasin asiantuntevassa hoidossa. Pasi toi haukan Heinolan lintutarhalle 12 syyskuuta ja nyt se viettää aikaansa täällä isossa ulkohäkissä pihan lintujen ja oravien touhuja seuraten.  Yle Lahti teki haukasta juttua ja pian se levisi myös Venäjän kielisiin uutisiin. Seuraavana aamuna sähköpostia lukiessani oli yksi viesti myös Venäläiseltä henkilöltä. Hän oli uutisessa mainittujen renkaiden perusteella jäljittänyt haukan Pietarin lähellä olevaan Pulkovon haukkatarhaan. Siellä kasvatetaan metsästyshaukkoja Venäläisille lentokentille karkoittamaan lintuja, joista on vaaraa lentoliikenteelle. Samoin haukan laji varmistui menneenä kesänä syntyneeksi Aavikkohaukaksi ja sen emot ovat tarhalla edelleen. Pidän kuitenkin edelleen mahdollisena myös risteymän mahdollisuutta, sillä kaikki mittasuhteet eivät oikein täsmää aavikkohaukkaan. Haukalle järjestettiin myös nimikilpailu Itä-Häme lehden kanssa. Kahdessa viikossa kertyi huimat 372 nimiehdotusta joista raati valitsi nimeksi ANTON. Se kunnioittaa Heinolan lintutarhan perustajan Anthony Bosleyn elämäntyötä, jota myös Toniksi tai Anttoniksi kutsuttiin.

Viimeaikaisia vapautuksia ovat olleet, Lahdesta tullut palokärki, joka oli törmännyt ikkunaa ja Heinolasta löytynyt varpushaukka, myös ikkunaan törmännyt. Molemmat lähtivät jatkamaan matkaansa, toivottavasti paremmalla onnella. Ruska alkaa punertaa puita ja ensimmäiset pakkasyöt voivat lisätä värejä, jos kerkiävät ennen tuulta, värikästä syksyä!

t. Olli&siipiveikot

Nuori aavikkohaukka ANTON on peloton kaveri.

ANTON kuvattiin ja tutkittiin tarkkaan.

Viimeiset silmäykset ennen varpushaukan vapautusta.

Jorma heitti haukan ilmaan ja vauhdilla se lähti.

Salla oli työharjoittelussa lintutarhalla ja lopputyönään sai vapauttaa ikkunaan törmänneen palokärjen.

Palokärki lensi hienosti yli suuren aukean ja jäi reunapuihin tarkkailemaan missä ollaan.

Syksy 08/2013

Koulujen alku hiljentää valtaosan Suomen matkailupaikoista, niin myös Heinolan lintutarhan. Lämmin vilkas kesä on matkailumielessä takanapäin. Vaikka elokuu on monesti vielä täyttä kesää, ei sitä Suomessa osata hyödyntää. Muu Eurooppa lomailee elokuussa, mutta meillä valtaosa kesäpaikoista sulkeutuu, toisinkin voisi olla. Minun nuoruudessa elokuu oli vielä koulusta lomaa, tosin lauantai oli koulupäivä. Kannattaisi miettiä systeemin muuttamista, olemmehan EU:n jäsenmaa ja uskon meillä olevan paljon tarjottavaa elokuussakin.

Ei lintutarha kuitenkaan kokonaan hiljene, kyllä ulkomaalaisia vierailijoita käy ihan mukavasti, vaikka lintutarhan markkinointia ei juurikaan ole. Valtaosa linnunpoikasista on vapautettu, ehkä mielenkiintoisin siipiveikko lintutarhalla oli Mikkelissä ikkunaan törmännyt NOKKAVARPUNEN, joita minun 15- vuoden tarhalla olo aikana ei ole ollut yhtään hoidossa. Kaveri on kyllä nimensä veroinen, olen käsitellyt papukaijoja paljon ja tiedän niiden puruvoiman. Tämä kaveri kyllä yllätti puruvoimallaan. Vaikka kirjallisuus kertoo sen murskaavan siemeniä nokallaan, en voinut uskoa sen nokan voimaan. Paksu nokka otti etusormen sellaisiin pihteihin, että vesi meinasi lentää silmistä. Puruvoima on paljon voimakkaampi, kuin undulaateilla tai neitokakaduilla. Vetää vertoja jako kokoluokan papukaijoille. Nokkavarpunen oli tarhalla kaksi päivää ja toipui täysin. Vapautimme sen 13.8 entisen reumasairaalan pihaan, jossa lintu lensi välittömästi lehtipuiden suojiin. Lähellä Rainiossa on havaittu nokkavarpunen pitkin kesää, ehkä ne lyöttäytyvät yhteen, kuka ties.

Viimeiset haara ja tervapääskytkin on saatu matkaan, samoin Iitissä kesämökin ikkunaan törmännyt varpushaukka. Vielä vapautusta odottaa yksi tuulihaukka ja muutama kalalokki nuorukainen. Sitten kesän poikaset ovat taivaalla. Tyhjillään hoitolan ei kuitenkaan tarvitse olla, pian alkaa tulla nuoria tämän kesän petolintuja. Nuoret haukat opettelevat saalistusta ja törmäyksiltä ei voi välttyä. Ihmisen muokkaama maisema kätkee monta vaaranpaikkaa, jota nuoret petolinnut eivät osaa hahmottaa. Vain murto-osa niistä pääsee hoitoon, muut menehtyvät juuri kun elämä oli vasta aluillaan. Yksi harmittavin ihmisen välinpitämättömyydestä johtuva vaara linnuille ovat siimat. Kalastajat jättävät siima vyyhtejä rannoille, niissä voi olla uistin tai koukku kiinni. Lokit ja varislinnut ovat uteliaita ja sotkevat itsensä siimoihin tai nielevät kiiltävän uistimen. Pelkästään tänä kesänä on tullut kymmeniä ilmoituksia linnuista joilla roikkuu uistin suupielestä tai siivestä. Niitä on vaikea saada kiinni, sillä monesti ne pystyvät lentämään. Tämä olisi helposti estettävissä jos kalastajat ajattelisivat yhtään vapaansa pidemmälle. Siimat mahtuvat helposti taskuun ja tulisi viedä luonnosta pois, sillä ne eivät maadu ja aiheuttavat kuolemia, joka pienellä tapojen muutoksella olisi estettävissä.

Lämpimiä elokuun iltoja kaikille, taivaalta alkaa kuulua yömuuttajien ääniä ja perhosbaarin asiakkaat sen kun komistuvat.

t. Olli & siipiveikot

Nokkavarpunen on piilotteleva laji se hakeutui heti vapauduttuaan lehtipuiden suojiin. Kuva:Olli Vuori.


 
Jorma vapauttaa hoitamansa haarapääskyn poikaset. Kuva: Olli Vuori.

Roosa oli kesän työharjoittelussa lintutarhalla, palkitsevin hetki on, kun hoitamansa linnun voi vapauttaa. Varpushaukka lähdössä. Kuva: Olli Vuori.


Nokkavarpusta kannatti käsitellä hanskat kädessä, hetki ennen vapautusta. Kuva: Olli Vuori.



Nokka on kunnossa, viimeinen rutistus ennen vapautusta. Kuva: Olli Vuori.

 

POIKASVAIHE MENEILLÄÄN 06/2013

Talven hoidossa olleet linnut ovat kaikki vapautettu, mutta uusia tulee taas tilalle. Poikasia on maasto pullollaan ja ne tulisi sinne myös jättää, monet linnunpoikaset lähtevät pesästä ennen kuin osaavat lentää. Emot kuitenkin huolehtivat niistä, joten hätää ei ole. Eri asia on,  jos näkee selvästi loukkaantuneen linnunpoikasen tai se on eksynyt johonkin sisätilaan. Niitä tulee auttaa, ohjeita voi kysellä lintutarhalta tai muista hoitoloista.

Kuvan västäräkkipoikue, joita on kaiken kaikkiaan kuusi yksilöä tuli halkokuorman mukana Kärköläläisen omakotitalon pihaan. Neuvokas perhe toimitti poikaset hoitoon Heinolan lintutarhalle.  Nyt ne kulkevat hoitajien mukana, iltaisin myös kotiin, koska muuten ruokintaväli jäisi liian pitkäksi. Samoin talitiaisen poikasia on peräti kahdeksan kaveria eri pesistä pudonneita. Nyt ne ovat lintutarhalla ruokittavina, joten hommaa riittää.

Häkkien sisälle laitetaan kirvaisia oksia, joista poikaset oppivat napsimaan elävää ruokaa. Lisäksi ne saavat muuta lihaa ja muurahaisenmunia, kalkilla ja vitamiineilla höystettynä. Sirkutus on kovaa ja työpäivät pursuavat uuden elämän iloa. Pian ne vapautetaan ja niiden tulisi pärjätä omillaan.
 
t. Olli & siipiveikot

Västäräkin poikasia. Kuva Olli Vuori

 

Talitiaisen poikaset sirkuttavat kovaan ääneen. Kuva Olli Vuori

 

PÖLLÖTALVI 03/2013

Maaliskuu on tuonut auringon takaisin taivaalle, pimeä talvi alkaa olla takanapäin ja kuun viimeisenä päivänä siirrytään kesäaikaan. Pakkasta on ollut varsinkin öisin lähes kaksikymmentä astetta, mutta päivällä aurinko lämmittää jo mukavasti.  Lämpö ei yksin riitä pöllöille, vaan myyriä pitäisi saada, mutta karvakansa on tosi vähissä Suomen metsissä. Sen vuoksi talven aikana on lintutarhalle tuotu nälkiintyneitä pöllöjä kymmeniä ja tahti vaan tuntuu kiihtyvän kevään edetessä. Helmi, viiru ja lehtopöllöt ovat hakeutuneet pihapiireihin, jossa lintujen ruokintapaikkojen alla voi olla pieni määrä kotihiiriä tai joitain myyriä. Niiden turvin pöllöt yrittävät viimeisillä voimillaan selvitä heräävään kevääseen, mutta monet kohtaavat matkansa pään.

Pöllöt ovat sympaattisia lintuja ja siksi puhelin pirisee tämän tästä. Ihmiset kysyvät miten he voisivat auttaa pihapiirin pöllöä, joka vain kököttää paikallaan. Usein apu tulee liian myöhään, mutta joitain konsteja on. Jos pihapiirissä on hiiriä tai rottia, voi niitä pyytää lossalla ja laittaa hämärissä saaliin hangelle. Pöllö voi yön tunteina käydä nappaamassa hiiren ja syödä sen. Miksi ruoka pitää laittaa tarjolle vasta hämärässä, vastaus on harakat ja muut varislinnut, jotka valoisaan aikaan vievät pöllölle tarjotut sapuskat heti. Pöllön tulisi syödä hiiret mahdollisimman pian, jos ne pakkasessa jäätyvät, eivät pöllöt niihin koske. Aamulla voi käydä katsomassa onko ruoka hävinnyt, jos on hyvä niin, mutta jos ruoka ei ole kelvannut, voi sen ottaa sisälle sulamaan ja tarjoilla illalla uudestaan. Pöllöt ovat huonoja repimään jäistä lihaa toisin, kuin esimerkiksi kanahaukka. Jäätynyt hiiri on myös hankala niellä kokonaisena. Ellei hiiriä ole saatavilla voi kaupasta ostaa porsaansydäntä tai jotain lihaa. Verinen liha ei oikein pöllöjä houkuta, mutta jos on saatavilla koiran tai kissan karvaa, voi lihan pyöritellä karvoissa. Näin se muistuttaa vähän myyrää ja pöllö voi oppia sen syömään. Mukavaa puuhaa kevätiltoihin, se voi olla myös ratkaiseva apu pöllön hengissä pysymiselle.

Lintutarhan isoon ulkohäkkiin ilmestyi viirupöllö 4.3 yöllä. Häkissä on tepastellut kurkipari, joka on viety sydäntalveksi sisätiloihin. Kurkien ruoka on houkutellut naakat tarhaan. Viisaina lintuina ne osaavat mennä sisään kattoverkon kautta, jossa on muutama repeämä, mistä ne pääsevät sisälle ja ulos. Osa naakoista myös yöpyy tarhassa, näin ruokapöytä on katettu viirupöllölle. Ensimmäisenä yönä se oli syönyt yhden naakan ja parin viikon aikana se on napsinut muutaman lisää. Olemme vieneet sille myyriä tarjolle hämärissä ja nyt se on oppinut niitä syömään. Päivisin pöllö nukkuu yleensä tiheissä kuusissa ja naakat saavat olla rauhassa, mutta yöllä kaikki on toisin, äänetön saalistaja ottaa omansa, kun niin haluaa. Tätä kirjoittaessani aamulla tuli useita soittoja pöllöstä, joka on keskellä kaupunkia Heinolan torin lehmuksissa. Kävin katsomassa kaveria, viirupöllö istui silmät kiinni oksalla torikansan ihmeteltävänä. Ehkä se löytää yön tunteina rottia tai pienempiä jyrsijöitä, pitää seurata tilannetta. Seuraavan kerran, kun tuuli kääntyy etelään ja lämpimämpi ilmavirtaus leviää Suomeen alkaa tapahtua. Harmaalokit lisääntyvät sisämaassakin ja ensimmäiset töyhtöhyypät, uuttukyyhkyt ja kiurut ilmestyvät peltojen tai teiden penkoille. Illalla auringon laskiessa mustarastas antaa huilunsa soida kuusen latvasta, on kevät!


t: Olli & siipiveikot

Tämä helmipöllö tuli hoitoon Heinolasta, heikkokuntoinen lintu painoi vai 110g ja kuoli ensimmäisenä yönä lintutarhalla. Välillä apu tulee liian myöhään. Kuva Olli Vuori

 

Lintutarhan ulkohäkkiin tiensä löytänyt viirupöllö innostuu välillä ajamaan naakkoja  takaa, mutta popsii muuten pääasiassa sille tarjottuja myyriä. Kuva Olli Vuori

 

Viirupöllö Heinolan torilla, illalla se oli jo niin huonossa kunnossa, että sain sen kiinni ja tarhalle hoitoon. Kuva Olli Vuori

 

ARIEL ON POISSA 10/2012

Syksyinen lauantaiaamu 6. lokakuuta pysyy mielessäni pitkään. Nautin aamuhämärissä Iitin pelloilla ruokailevasta valtavasta valkoposkihanhi parvesta. Aamun punertavassa valossa hanhia tuli järveltä koko ajan lisää, kun puhelin soi. Jorma soitti töistä ja kertoi Arielin kuolleen viime yönä. Ilon tunne vaihtui hetkessä avuttomaan oloon, pitkäaikainen ystävä oli poissa. Elämä on yllätyksellistä ja siksi siitä tulisi nauttia hetki hetkeltä. Katselin hanhien äänekästä puuhastelua pellolla, mutta aamun tunnelma oli minulta ohi, ajatukset pyörivät ison punaisen papukaijan ympärillä.

Vihersiipi-ara ”ARIEL” tuli Heinolan lintutarhalle 11.5.1984 Helsingistä Sonntageilta. Sen tarkkaa ikää en tiedä, mutta Ariel oli ollut heilläkin jo pitkään. Luultavasti tuo aina hyväntuulinen kaveri oli viidenkympin vaiheilla. Työviikko alkoi apeissa tunnelmissa, Arielilla oli iso paikka kaikkien työntekijöiden mielissä. Anita on ollut lintutarhalla töissä koko Arielin siellä olo ajan ja itsellänikin on yhteistä taivalta takana melkein viisitoista vuotta. Aamun terve huuto ei enää kuulu siitä häkistä, mistä se on kaikki nämä vuodet kuulunut kesät ja talvet. Toki muita tervehdyksiä kuuluu edelleen, mutta ei sen ison punaisen kaverin. Aloitan aamun työt aina kiertämällä kaikki tarhat läpi ja katsomalla, että ystävät ovat kunnossa. Arielin häkki on vanhassa papukaijatalossa ensimmäisenä, se tuli aina rapsutettavaksi ja siitä päivittäinen kierros alkoi. Nyt häkki on tyhjä, kuten olokin. Ei sen poismeno tullut yllätyksenä, viimeinen vuosi oli Arielin rankin. Viime vuoden marraskuussa sillä todettiin bakteerikasvustoa kurkussa, ensimmäistä kertaa sen elämässä lähdettiin eläinlääkäriin. Kurkku kaavittiin puhtaaksi ja tehtiin viljely, sekä antibioottikuuri päälle. Olo koheni taas kummasti ja leikit jatkuivat. Kevääseen tullessa sama ongelma toistui, uusi kuuri päälle ja kurkun putsaus, kesä meni taas hienosti ihmisiä viihdyttäen. Syksyn tullen ongelmat palasivat, voimakasta limaneritystä ja samanlainen kasvusto kurkussa. Lääkettä vaihdettiin ja Ariel siirrettiin toiseen häkkiin, epäiltiin onko vanhassa tarhassa hometta, mikä altistaisi sen. Tästä kolmannesta kerrasta Ariel ei sitten enää selvinnyt.

Elämä on uuden alkua ja suuria luopumisia, Heinolan lintutarhalla on eletty luopumisen vuotta. Maaliskuun lumet veivät lintutarhan Isän Anthony ”Toni” Bosleyn 82-vuotiaana, suuri lintujen ystävä on poissa. Loppukesällä tyhjän häkin jätti 27- vuotias albiino varis, joka tuli tarhalle 13.6.1985 Jyväskylästä. Lintuharrastaja Ismo Nuujan tuoma komistus oli suuri persoona, jonka kanssa sai nauraa montaa hauskaa juttua. 

Aika poistaa kaipuun ja päällimmäiseksi jää hyvät muistot. Iloakin on toki ollut, hoito on tepsinyt lapinpöllölle, hiirihaukalle, kanahaukalle ja kahdelle varpushaukalle, sekä monelle pikkulinnulle, jotka ovat syksyn aikana vapautettu.  Papukaijat ovat olleet harvoina kuivina lämpöisinä päivinä vielä ulkona, mutta pikkuhiljaa ne totuttelevat taas talven sisälläoloon. Nyt eletään päivä kerrallaan säätilaa seuraten ja siirretään muutkin kylmänarat lajit sisätiloihin. JULLI korppia ei säät haittaa, se puuhailee ulkohäkissään ja huutaa ohikulkijoille matalalla äänellään terve! Syksyn yksi tärkeä tapahtuma on perinteinen Suomen WWF:n kanssa yhteistyössä järjestettävä öljyyntyneiden lintujen pesukoulutus. Samoin koululaisille järjestetään pajapäivä neljä kertaa syksyn ja tulevan talven aikana lintutarhalla. Syksy on värikästä aikaa luonnossa, nautitaan siitä.

t. Olli&siipiveikot

Ariel omassa häkissään syksyn pihlajanmarjoja maistellen.

Tästä oli hyvä seurata pihapiirin tapahtumia.

Arielin ensimmäinen käynti eläinlääkärillä, tässä kurkkua putsataan.


 

Tapahtumia lintutarhan arjesta 7/2012

Heinäkuun ensimmäinen viikko toi lämmön ja myös paljon ihmisiä tutustumaan lintutarhaan. Vanhat suosikit keräävät edelleen suurimmat joukot häkkiensä eteen. Harmaapapukaija Paco juttelee entiseen malliin ja saa aikaan kovia naurunremahduksia, samoin vihersiipiara Ariel, kerää komean höyhenpeitteensä vuoksi ihailijoita ja tervehtii toki useimmat vieraat. Julli korppi on vallannut jutuillaan monen suosion ja on tarhan suurimpia persoonia. Uusimmista tulokkaista kesän suosikkeihin kuuluu myös valkokakadu Kaija, jonka innokas tanssi villitsee myös verkon toisella puolella olijat. Kaijan suuret ihailijat nuoret tytöt alkoivat soittaa Kaijalle puhelimestaan musiikkia ja nyt sillä on monta suosikki biisiä, joiden tahdissa se tanssii komea töyhtö pystyssä.

Kesä on myös vilkasta aikaa hoitolan puolella. Linnunpoikasia on maastossa taas paljon ja kaikenlaisia onnettomuuksia niille sattuu. Monet linnunpoikaset lähtevät pesästä ennen kuin ne osaavat lentää ja emot ruokkivat ne maastoon. Ne tulisi aina jättää paikalleen tai korkeintaan siirtää kasviston suojaan, jos ovat eksyneet parkkipaikalle tai muuhun vastaavaan avoimeen paikkaan kaupunkiympäristössä. Poikkeus on, jos näkee selvästi loukkaantuneen poikasen, silloin avun tarve on suotavaa. Samoin tulee toimia, jos löytää tervapääskyn poikasen maasta. Pieni tumma käyränokkainen lintu makaa kerrostalon pihassa. Emo ei pysty sitä maahan ruokkimaan Ilman ihmisen apua se ei selviä. Lokinpoikaset ovat uudempi ongelma kaupungeissa. Heinolassakin ovat kalalokit alkaneet pesiä keskustan kerrostalojen katoilla. Poikasten lähdettyä pesistään ihmisten sekaan alkaa puhelin soida. Hyökkäilevät lokkiemot saavat sotkettua monta asiaa muullakin, kuin ulosteillaan. Huolehtivina vanhempina ne pitävät kiivaasti poikasten puolta, jos kiireinen kaupunkilainen joutuu liian lähelle jälkikasvua. Kuun vaihteessa omakotitalon esittelytilaisuus peruuntui, kun sekä välittäjä, että mahdolliset ostajat eivät uskaltautuneet taloa tutkimaan lokkiemojen hyökkäillessä heidän kimppuun. Tässä kohtaa voi jo kysyä kuinka kauas olemme luonnosta vieraantuneet. Pitää muistaa, että lokki on räpyläjalkainen lintu eikä todellisuudessa käy ihmisen kimppuun, vaikka lähellä käykin. Ymmärrettävämpi tapaus oli vanhainkoti Hopeasillassa, jossa kalalokin poikanen oli hypännyt katolta suljetulle sisäpihalle, missä vanhukset voivat ulkoilla. Siellä hyökkäävä lokki on riski, joka voi kaataa huonosti kulkevan vanhuksen. Siirsin poikasen talon ulkopuolelle emojen seuratessa ilmasta ja vanhuksien ikkunasta, olipahan jälkimmäisille luontojuttu livenä, eikä TV:stä.

Yksi kotimaisten lajien komeimpia edustajia lapinpöllö, tuli kesäkuun lopulla hoitoon Punkaharjulta luston maisemista. Lintu oli jo niin heikossa kunnossa, että antoi ottaa itsensä kiinni. Ravintoliuos tehosi ja pöllö virkistyi jo ensimmäisenä päivänä. Nyt se syö pakastimesta otettuja myyriä ja lihaa. Pohdintaa aiheuttaa vain sen vapautus, myyräkannat ovat koko Suomessa heikot, joten sen vapauttaminen nyt on melkoinen riski. Pitää varttua ilmeisesti syksyyn, jos karvakansa alkaisi lisääntyä ja helpottaisi pöllöjen selviytymistä. Saman ongelman jakaa myös Leppävirralta tullut tuulihaukan poikanen, joka oli otettu kotihoitoon saaresta. Epäilin poikasta nuolihaukaksi, löytöpaikan perusteella. Nyt sen ensimmäiset peitinhöyhenet ovat kasvaneet ja tuulihaukka se kuitenkin on. Näillä hetkillä alkaa joka kesäinen tervapääskysesonki, se pitää kesätyöntekijät kiireisinä. Sillä tervapääskynpoikaset eivät syö itse, vaan ne on pakkoruokittava. Palkitseva työ huipentuu työjakson loppuun, kun itse ruokitun poikasen saa vapauttaa. Ilme kertoo kaiken, ehkä tämä kesätyöpaikka säilyy muistoissa pitkään.

Heinolan Lintutarhan Ystävien hallituksessa tapahtui muutos. Yhdistystämme sen alusta asti suurella sydämellä luotsannut Jaana Husu – Kallio luopui puheenjohtajuudesta. Uutena puheenjohtajana aloittaa Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Antti Sukura. Jaanalle suuret kiitokset kaikesta työstä, mitä hän teki lintutarhan aseman vahvistamiseksi. Antti on myös kotoisin Heinolasta, kuten Jaanakin ja tuntee lintutarhan vaiheet pitkältä ajalta. Olemme varmasti jatkossakin hyvissä käsissä.

Liikutaan kesäisessä luonnossa muut huomioiden, niin ihmiset, kuin luontokappaleetkin.

Mukavaa kesää!

t: Olli & siipiveikot



Aamulla ei aina tiedä, mitä on menossa hoitamaan.


Pesästä pudonnut tuulihaukan poikanen ulkoilee. Loukkaantunutta jalkaa jumpataan ja kuntoutus näyttää toimivan.


Tanssityttö KAIJA valmistautuu uuteen päivään.


Talvi toi vesilinnut 1/2012

Tammikuu toi vihdoin talven Etelä-Suomeenkin. Pakkasta ei vielä kuun puolivälissä ole ollut paljon, mutta lunta on tullut reippaasti. Runsas lumi ja järvien jäätyminen toi lintutarhalle pienessä ajassa runsaasti potilaita ja huolestuneiden ihmisten yhteydenottoja lintujen selviämisestä talven kynsistä. Terveillä linnuilla ei ole hätää, mutta loukkaantuneet linnut tarvitsevat ihmisten apua. Ehkä näkyvin ilmiö sisämaassakin on ollut joutsenet, märkä syksy ja vetiset pellot saivat suuren joukon kansallislintujamme jäämään hyville ruokamaille. Monissa paikoissa isännät eivät päässeet märille peloille sadonkorjuuseen, niinpä kaura ja ohrapellot houkuttelivat joutsenia ja muitakin vesilintuja katetun pöydän ääreen. Linnut ruokailivat lyhyen valoisan päivän pelloilla ja menivät yöksi läheisille järville. Tätä näytelmää sai seurata tammikuun alkupäiviin asti.

Lumen tultua ruokamaat peittyivät ja lintujen oli siirryttävä etelämmäksi sulien vesien äärelle. Kaikki eivät matkaan kuitenkaan pääse, siipirikot linnut ovat pärjänneet tähän asti hyvin, mutta lumen peitettyä ruokamaat monen elämä päättyi siihen. Osalle apu tuli kuitenkin ajoissa, monet luonnonystävät ovat nähneet vaivaa ja ottaneet siivekkäitä tilapäiseen kotihoitoon, tai ottaneet yhteyttä viranomaisiin tai Heinolan lintutarhaan. Neuvoja ja kuljetuksia on järjestetty ja pyritty saamaan kaikki loukkaantuneet linnut hoidettaviksi. Kiitos taas pelastuslaitokselle ja poliisille avusta, yksityishenkilöitä unohtamatta.

Suomi on pitkä maa ja yhteistyötä näissä hommissa tarvitaan. Lintutarhan suurimmat asukit ovat nuoret kurjet, jotka tepastelevat vielä ulkotarhassa lumesta paljoa välittämättä. Toinen kaveruksista on kotoisin Mikkelistä ja toinen Paltamosta. Ne oppivat nopeasti menemään katokseen ja ”huvimajaan”, jossa ne ruokailevat ja yöpyvät. Pakkasen kiristyessä linnut otetaan sisätiloihin. Viimeaikaisia tulijoita ovat myös Sälinkäältä tullut kaakkuri ja Kauniaisista toimitettu telkkä. Lahdesta poliisipartio toimitti väsähtäneen kuikan, joka makasi RTV liikkeen pihassa. Nämä kaikki ovat ehjiä lintuja ja voidaan palauttaa myöhemmin keväällä takaisin luontoon. Päivä pitenee kovaa vauhtia ja lintujen ruokailuaika kasvaa. Vielä on kuitenkin selvittävä pari kuukautta kunnes talvi helpottaa otettaan. Kevättä kohti mennään!

t: Olli & siipiveikot



Kurkinuorukaiset päiväkävelyllä.



Kurjet oppivat nopeasti käyttämään katosta ja huvimajaa suojanaan. Täällä ne ruokailevat ja yöpyvät.


Kevättä lintutarhalla 3/2011

Maaliskuu alkoi ensimmäisen päivän osalta sumussa, mutta kuun toisena päivänä aurinko alkoi paistaa. Näyttelytilan räystäistä roikkuu kaksimetriset jääpuikot ja yöpakkasten jäähdyttämänä ne kasvavat entisestään. Ulko-oven kohdalta olen tiputtanut ne pois, mutta sivummalla ikkunan kohdalla ne kasvavat lisää pituutta ja kohtaavat pian sisällä kukkivat pelakuut. Tänään aamulla töihin tullessa petolintutarhalta kuului matalaa huhuilua, viirupöllö oli intoutunut ääntelemään kevään kunniaksi. Valoisa aika lisääntyy päivä päivältä ja mieli piristyy sen mukana, seitsemältä aamulla on jo valoisaa ja kirkkaana päivänä sitä jatkuu jo yli iltakuuden. Säätiedotus lupaa lauhaa keliä koko viikoksi, pitääkin viirupöllön innoittamana lähteä joku ilta pöllöretkelle. Olen aiempina vuosina kokeillut samaa taktiikkaa, eli milloin lintutarhan pöllöt ovat äännelleet aktiivisesti, olen lähtenyt samana iltana pöllöretkelle. Se yhtälö ei ole kuitenkaan toiminut, metsä on ollut hiljainen, mutta ei retket silti hukkaan mene. Kirkkaina iltoina on syrjäseuduilla mukava uppoutua tähtitaivaan huikaisevaan kauneuteen, jossain voi kettu haukahtaa tai vielä sykähdyttävämpi ääni on ilveksen mouruaminen. Tästä eteenpäin pohjoinen metsä alkaa elää yötä päivää.

Lintutarhan kevät on käynnistynyt vilkkaasti, vuodenvaihteessa valmistui lintutarhan matkailuselvitys. Kuluvan vuoden aikana on tarkoitus löytää hankkeelle yrittäjä, joka olisi valmis kehittämään lintutarhan matkailullista puolta. Suunnitelmissa on rakentaa alueelle ”elämyskeskus”, jossa esiteltäisiin pohjoista lajistoa tämän päivän 3 D ja 4D tekniikalla, unohtamatta käytännön opetuksellista puolta. Heinolan kaupunki on mukana tukemassa hanketta. Toteutuessaan hankkeella olisi merkitystä koko Päijät-Hämeen maakunnalle ja laajemminkin. Lintutarhan perustyö, loukkaantuneiden luonnonvaraisten lintujen hoito jatkuisi entisellään. Heinolan kaupunki vastaa ylläpidosta, mutta toivoo Ympäristöministeriön pysyvää mukaantuloa vastaamaan hoidon aiheuttamista kustannuksista. Toivottavasti ministeriö kantaa vastuunsa ja Heinolan lintutarhan toiminnan epävarma tilanne saadaan kestävälle pohjalle, kyse ei ole suurista kustannuksista.

Kevään pirtein hoidokki tuli Kuhmosta, josta löytyi helmikuun alussa jäämeren kaukainen vieras, PIKKURUOKKI. Tarkkaavainen kulkija oli huomannut pienen linnun lumihangessa. Aluksi sitä oli hoidettu Kuhmossa ja lintu oli syönyt kalaa pakkoruokinnalla. Lintujen ystävä ja rengastaja Vesa Hyyryläinen toimitti kaverin Heinolaan lintutarhalle, kuten on toimittanut vuosien aikana useita muitakin lintuja. Kiitos Vesalle ja Kuhmolaisille lintujen ystäville, jotka antoivat ensiavun. Lintu tutkittiin ja oikeassa siivessä paljastui pieni ruhje, painoa oli vain 90g. Lintutarhalla se alkoi tehdä päivittäisiä uinti/pesu retkiä, mutta itse se ei alkanut vedestä syömään neulamuikkua tai kuoretta, vaan se oli edelleen pakkoruokittava. Kaverin piristykseksi sille laitettiin aina ajoittain soimaan lajikumppaneiden ääntä. Ensimmäisellä kerralla se hyppäsi soittimen päälle ja tutki tarkkaan mistä se ääni tulee, hauska veijari kävelee, kuin pieni pingviini. Ensimmäisellä viikolla sen paino nousi sataan grammaan ja kaikki näytti olevan hyvin, kyytikin Pohjois-Norjaan oli järjestetty. Lauantaiaamuna oli vastassa surullinen näky, pikkukaveri oli nukkunut yön aikana pois. Syy siihen selviää aikanaan tutkimuksissa. Viikonloppu oli alakuloinen, pieni lintu jätti suuren muistijäljen. Kevät tulee kuitenkin pohjolaan, nautitaan siitä.

t. Olli & siipiveikot

 

Matkalla päivän uintireissulle. Pikkuruokki käveli lautaa myöten vadin reunalle ja hyppäsi uimaan.

 

Pulikoituaan aikansa vedessä se nousi kuivattelemaan pöydälle, jossa pärisytteli siipiään vinhaa vauhtia.

 


Lopulta höyhenpeite oli tarpeeksi kuiva ja kaveri tepasteli nauttien auringosta.


Vuosi vaihtuu - pysyviä päätöksiä toivotaan

Vuosi 2010 on lopuillaan, Heinolan lintutarhalla hoitotoiminta jatkui vilkkaana ja lämmin kesä sai ihmiset liikkeelle. Yksi vuoden kohokohtia oli nyt jo perinteeksi muodostunut lasten lintupäivä huhtikuussa. Heinolan Lintutarhan Ystävät ja Päijät – Hämeen lintutieteellinen yhdistys järjestivät yhdessä mukavan lintutapahtuman tarhan pihapiirissä. Lapsiperheet löysivät hyvin paikalle ja oli siellä toki muitakin linnuista ja luonnosta kiinnostuneita mukana. Makkaratulilla oli mukava istuskella ja nauttia kevätpäivän auringosta. Kaukoputkirastille oli koko ajan jonoa, mutta hämmästyneimmät ilmeet näkyivät isojen Ara-papukaijojen maistellessa lusikalla aprikoosi bonaa tai aurinkoista suoraan purkista. Samaa herkkua jota pikkuväkikin syö mielellään. 

Heinäkuu oli matkailumielessä vilkkain kuukausi, papukaijat nauttivat ulkona olosta ja päivittäisistä suihkuista Suomen suvessa. Kesä meni taas nopeasti, kuten se aina tekee. Syksyllä lintutarhalla koettiin surun hetkiä. Syyskuun ensimmäisenä yönä vesilintutarhassa vieraili minkki, sen jäljiltä löytyi kuolleena 4 kalalokkia, 1 sinisorsa, 2 kuovia, 1 valkoinen kyyhky ja kaikkein harmittavin menetys Sinisilmä merimetso, kaikilta kurkku auki purtuina. Sinisilmä ehti olla tarhalla 9- vuotta, suuri persoona, joka oli aina iloisesti mukana päivän askareissa. Se haki sille heitettyä keppiä loputtomiin tai rakensi risupesää, jos sille antoi pieniä koivunoksia. Sen kanssa pystyi kävelemään lenkkiä ja se reksutti honottaen vierellä. Syksyn hämäristä aamuista puuttui sen tuttu tervehdys, päivät olivat raskaita aloittaa, ystävä oli poissa.

Syksy käynnisti myös Heinolan lintutarhan matkailukonseptin laadinnan. Tarkoituksena olisi löytää yksityinen taho hoitamaan lintutarhan matkailullista kehitystä. Toivottavasti jo alkuvuoden aikana hanke etenisi suotuisasti. Perustyö eli loukkaantuneiden lintujen hoito ja kuntoutuksen jälkeinen vapautus pysyisi edelleen Heinolan kaupungin vastuulla. Suurin toive on saada valtiovalta pysyvästi mukaan hoitotyön rahoitukseen. Informaatiota on toimitettu asianosaisille ministeriöille ja positiivista päätöstä odotetaan kädet ja siivet ristissä koko lintutarhan voimin.

Hyvää Uutta – Vuotta kaikille lintujen ja muidenkin eläinten ystäville, pidetään niistä huolta!

Olli Vuori & Siipiveikot

 

Pehmeä lasku töihin 08/2010

Kolmen viikon helteinen loma takana, eikä harmita yhtään. Monelle lomalta paluu työympyröihin on vaikeaa monista syistä. Onneksi saan tehdä työtä, josta vilpittömästi pidän. Soisin sen kaikille muillekin työelämässä ahertaville, mutta niin hyvin asiat eivät valitettavasti ole. Miten hyvin meillä Suomessa asiat olisikaan, jos palapeli saataisiin työasioissa kasattua oikein. Toki tässäkin hommassa on omat huonot puolensa, mutta ne eivät varsinaisesti johdu itse päätyöstä, vaan muista ulkopuolisista tekijöistä, joihin itse en voi vaikuttaa. Loma kului valtaosaltaan kotipihassa, päivällä en saanut tehtyä oikein mitään, mitä olin suunnitellut. Yöaikaan kävelin kahden kissamme kanssa ympäri pihapiiriä, kahta siiliä ruokkien ja perhosia juottaen. Rentouttavaa puuhaa seurata yöllisen kotipihan tapahtumia.

Aloitin työt jo perjantaina valokuvanäyttelyn purkamisella ja uuden kasaamisella, tosin Heikkisen Jarin valokuvaava perhe hoiti pystytyksen itse, eikä siinä minua paljon tarvittu. Nyt on taas hieno näyttely nähtävillä elo ja syyskuun ajan. Maanantaina alkoivat työt sitten toden teolla, lintutarhan hoitolapuoli oli lähes täynnä erilaisia lintuja. Eniten oli taas tervapääskyn poikasia, ainoa linnunpoikanen mikä kannattaa aina ottaa hoitoon. Laatikon pohjalla kyhjötti kylki kyljessä 8 erikokoista ilmojen taituria. Pyrimme ruokkimaan niitä puolen tunnin välein jauhelihalla, nämä kaverit teettävät vain paljon töitä, sillä ne eivät syö itse. Kun siivellä on mittaa 15 senttiä alamme lennättää niitä, osa lentää jo silloin ja siiven ollessa 16 senttiä pitkä lentävät kaikki. Kori kainaloon ja kävely Heinolan linja-autoaseman kentälle, korkea heitto vastatuuleen ja tumma lintu alkaa kiertää ympyrää yhä ylöspäin kohoten. Jos lintu ei vielä jaksa lentää, sen löytää avoimelta kentältä helposti ja parin päivän päästä uusi yritys. Palkitsevinta tässä työssä on juuri se hetki, kun lintu vapautetaan ja saa uuden mahdollisuuden luonnossa. Nämä ovat hetkiä joita ei rahalla pysty mittaamaan. Saisipa päätöksentekoonkin toisten auttamisen rahan voiman edelle, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin.

Viereisessä häkissä istuu pontevasti orrellaan kaksi haarapääskynpoikasta, nämä kaverit tulivat rakennustyömaalta Vierumäeltä. Nuori luonnonystävä Salla Simpanen oli kesätöissä rakennuksella ja sai puhuttua pääskyperheelle kolme lisäpäivää, enne kuin talon villoitus alkaisi. Töiden alkaessa pesässä oli neljä poikasta, mutta kaksi lähti lentoon ja kaksi jäi pesään. Salla pelasti linnut ja toi ne lintutarhalle hoitoon. Äsken kävin niitä juuri ruokkimassa ja viikonlopulla vapautan ne Heinolan sahanniemeen tehdasalueelle, missä on ennestään paljon lajikumppaneita. Siellä ne pääsevät omiensa seuraan, haarapääskyt ovat sosiaalisia ja ruokkivat myös vieraita poikasia. Vähän erikoisempi hoidokki sähisee naapurihäkissä, Myrskylästä tuotiin kehrääjä, joka oli ilmeisesti törmännyt autoon ja loukannut siipensä. Sille kelpaavat muurahaisenmunat ja jauhelihasekoitus, onneksi se syö itse ja kuntoutuu hyvää vauhtia. Tuulihaukka poikueen kaikki neljä terhakkaa myyränpurijaa alkoivat lentää tällä viikolla. Ne rengastetaan ja vapautetaan pikapuolin, rengastuksella pyritään selvittämään niiden selviytymistä luonnossa hoitojakson jälkeen.

Loppukesä on aina nuorten petolintujen aikaa, ne törmäilevät milloin mihinkin ja telovat itseään. Petolintujen ensimmäinen elinvuosi on niiden vaikein, siitä selvittyään niillä on paremmat mahdollisuudet pärjätä. Heinolan lintutarhallakin on takana raskas vuosi, onneksi keväiset lopetus-suunnitelmat ovat takanapäin. Nyt on löytynyt yhteinen sävel heinolan päättäjien kanssa ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki piti minkä lupasi, eli avustusraha on tilillä. Toivottavasti valtiovalta osallistuu kustannuksiin tulevaisuudessakin ja turvaa lintujen hoidon säilymisen Heinolassa. Elokuun pimenevät yöt ovat käsillä, valvo niistä muutama, vaikka aamulla väsyttää saat palkaksi uskomattomasti voimaa, kokeile.

t. Olli & siipiveikot Heinolan lintutarhalta